Ehkä se on myös se paljon puhuttu rouheus, joka vanhoissa esineissä puhuttaa. Hieman kulunut pinta ei välttämättä olekaan merkki esineen elinkaaren lopusta, vaan historiallisuuden ja kerroksellisuuden ilmentymä, joka tuo sopivasti annosteltuna sisustukseen kivaa särmää.
Raijasin kesän lopulla mökiltä mukaan yhden tällaisen aarteen - nimittäin mummin vanhan pyykkilaudan. Halusin testata, miltä se näyttäisi meidän mustalla ja harmaalla ryyditetyssä valkoisessa kylpyhuoneessa.
Istutin pesulaudan pyykkikoneen päälle yhdessä Granitin mustan säilytyspussukan ja Iittalan kirkkaan Kivi-tuikkukupin kanssa. Pussukassa säilytän hiustenkuivaajaa ja suoristusrautaa, tuikkua puolestaan tulee polteltua silloin tällöin saunomisen yhteydessä. Ja pyykkilauta taas... noh, sillä ei ole mitään muuta virkaa kuin vain olla kivannäköinen. ;)
En tiedä vielä, tuleeko pyykkilauta asumaan meillä lopullisesti vai pääseekö se takaisin mökille, josta se on lähtöisinkin. Mutta olkoon nyt ainakin hetken aikaa kaupunkilaispyykkilauta.
Pidättekö te vanhoista esineistä?
Se on taas maanantai...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen, jos jätät käynnistäsi pienen puumerkin. Kiitos kaunis kommentistasi!