31.10.2013

Siivouspäivän sisustusta

Vanha kunnon sisustamisen kikkakolmonen sanoo, että helppo tapa sisustaa on siivota ja karsia. Ja se on kyllä taivahan totta!

Tässä yhtenä iltana aloimme kuin sanattomasta sopimuksesta suorittaa pientä iltasiivousta. Viikonloppureissun jäljiltä nurkkiin lojumaan jääneet puoliksi puretut matkalaukut purettiin loppuun. Tasoilla ajelehtivaa irtosälää ja lehtiä siivottiin näkymättömiin. Ei mikään suursiivous, mutta sellaista pientä puunausta, jolla yleisilmeen sai helposti siistimmäksi ja levollisemmaksi.

Lopuksi heitin sohvan päälle valkoisen viltin ja vuorasin sohvapäädyn tyynyillä. Jakkaralle varasin pari valloittavaa sisustuskirjaa, joita olisi ihana selailla siistissä kodissa tyynykasan keskelle uppoutuen.

Mikä houkutteleva ajatus - ja ajatuksesi se tällä kertaa myös jäi. Kuvat ehdin napata, mutta tyynyihin ja kirjoihin en loppujen lopuksi ehtinyt uppoutua. Arki - mikä katala (teko)syy olla ehtimättä tehdä itselle mieluisia asioita. Ehkä sitten viikonloppuna!




Olemme pyrkineet siihen, että pitäisimme siivouspäivän torstaisin. Tällöin viikonloppu jää vapaaksi mukavammille puuhille. Noh, ainahan tämä ei toteudu, koska arki, kiire ja niin edelleen. Usein sitä tuleekin siivottua silloin kun aikaa on ja/tai kun kodin yleisilme sitä vaatii.

Mites teillä muilla? Onko teillä vakiosiivouspäivää ja jos on, niin mikä viikonpäivä?

Ja tosiaan, tänäänkin on torstai, mutta mies katsoo telkkaria ja minä kirjoitan blogia. Kumpikaan ei siivoa. Jatkamme siis pyrkimyksiä. ;)

Kohti marraskuuta,

26.10.2013

Ratkaisu olohuoneen valaistukseen: Work Lamp

Huoh! Iso vapautunut huokaus, vihdoinkin on viikonloppu! Viikko oli töissä todella hektinen, ja päiville tuli mittaa. Kotiin päästessä on ollut sekä energia että luonnonvalo vähissä, joten blogikin on elänyt säästöliekillä. Mutta nyt on taas virtaa! Ja valoa myös. Jos ei luonnonvaloa, niin ainakin sellaista valoa, jota saa pistämällä töpselin seinään.

Meillä on ollut olohuoneessa pienoinen "musta aukko". Olohuoneesta löytyy kattovalaisin, jalkavalaisin ja ikkunan eteen ripustetut pallovalot. Sen sijaan olohuoneen toinen pääty on ollut hieman katveessa. Kattovalaisin ei ole keskellä huonetta, ja sen valo ei riitä valaisemaan koko tilaa. Tähän pimeään päätyyn kirjahyllyn päälle halusin keksiä jonkinlaisen valaisuratkaisun.

Pyörittelin vaihtoehtoina Design House Stockholmin Block- ja Work Lamp -valaisimia, jotka molemmat sopisivat olohuonenurkkauksen mustasävytteiseen tyyliin ja tunnelmaan. Aloin kääntyä jälkimmäisen puoleen, ja kun viime viikonloppuna huomasin Work Lampin olevan Vepsäläisessä tarjouksessa, päätös sinetöityi.






Musta Work Lamp -valaisin muutti siis olohuoneeseen. Täytyy sanoa, että tulokas on täyttänyt tehtävänsä hyvin. Olohuoneen valaistus on nyt tasaisempi, ja tummanpuhuva nurkkaus on saanut kauniin tunnelmavalaistuksen. Valaisimessa on myös kätevänä ominaisuutena himmennin.

Valaisimen seurana kirjahyllyn päällä majailee muutamia tärkeitä esineitä, muun muassa kuvassa näkyvä Intiasta tuomamme elefantti. Uudesta valaisimesta sain toisaalta myös inspiraation karsia kirjahyllyn päälle kertyneitä esineitä. Sisustamisessa yhden asian fiksaaminen kun johtaa usein ketjureaktioon. :) Oletteko huomanneet saman ilmiön?

-----
Viikonloppuna on tiedossa ystävien kanssa juhlintaa, joten eiköhän arjen kiireet tässä vähitellen unohdu.

Virtaa ja valoa teidän kaikkien viikonloppuun!

Fiilistellen,

20.10.2013

Pellavainen petaus

Ihminen nukkuu kolmasosan elämästään. Hurjaa, eikö? Jos maailma olisi täydellinen, nukkuisin jatkossa vain ja ainoastaan pellavalakanoissa. Meille hankittiin ensimmäiset pellavalakanat viime keväänä, ja oi että. Ne ovat niin ihanan pehmoiset, että ihan oikeasti tuntuu siltä kuin unikin olisi näissä lakanoissa normaalia syvempää ja pehmeämpää.

Sen verran monta kaunista pussilakanasettiä esimerkiksi Marimekolta on vuosien varrella kertynyt kaappeihin, että ihan täysin pellavalakanoihin tuskin tulee kuitenkaan siirryttyä. Sitä paitsi vaihtelu virkistää lakanoissakin. Mutta se ei estä hehkuttamasta pellavalakanoiden mahtavuutta!





Nämä harmaat pellavalakanat ja valkoinen pellavainen aluslakana ovat ihanan Päivin monday TO sunday HOME -mallistosta. Päivi pitää myös samannimistä kaunista blogia, kannattaa tutustua jos blogi ei vielä ole tuttu!

Pellavalakanat saavat rauhassa olla ryppyiset, se on osa niiden charmia. Tein petauksen, jossa pellavalakanat ja -tyynyt jäivät näkyviin, ja vuorasin kokonaisuuden päiväpeitolla, torkkupeitolla ja koristetyynyillä. Kokonaisuudesta tuli niin kutsuva, että tuonne sujahtaa viikonlopun päätteeksi mielellään uneksimaan.

Mitäs te pidätte pellavalakanoista? Mitkä ovat suosikkimerkkinne?

Olen lukenut paljon hyvää H&M Homen pellavalakanoista, ja luulenpa että kerron niistä myös joulupukille... ;)

Pellavaisin sunnuntaiterkuin,

16.10.2013

Keittiön välitilainspiraatiot

Keittiöremontti ei ole meillä ajankohtainen asia. Jos olisi, tietäisin heti ainakin muutaman harkitsemisen arvoisen välitilavaihtoehdon. Siis sellaisen, joka on osunut silmiini blogien ja sisustuslehtien kuvavirrassa ja jäänyt mieleen kummittelemaan.

Keräsin muutamia kuvia kauniista välitiloista - ja kauniitahan nämä keittiöt ovat muutenkin. Jos olisin nyt suunnittelemassa keittiöremonttia ja valitsemassa materiaaleja, päätyisin luultavasti ensimmäisten kuvien valkoiseen tiililadontaan. Se on mielestäni ihan huikean kaunis!









Myös tiiliseinän ja valkoisen yhdistelmä saa sydämeni läpättämään. Olen tosin lukenut tiiliseinästä välitilassa monenlaisia kokemuksia, sillä sen puhtaana pitäminen voi olla haasteellista. Ylläolevassa kuvassa ongelma eli haaste on ratkaistu suojalasilla.

Miltäs meidän oman keittiön välitila sitten näyttää? Tältähän se:


Keittiömme välitila on siis rosteria. Myös kodinkoneet ovat rosteriset, joten välitila on harmoniassa niiden kanssa. Rosterinen välitila on myös hyvin helppo pitää puhtaana.

Keittiö on meitä edeltävien asujien valitsema. Jos meille nyt siis tulisi uusi keittiö, valitsisin kenties jonkin ylläolevista vaihtoehdoista välitilaan. Summa summarum, nykyiseenkin olen ihan tyytyväinen, mutta ainahan sitä saa haaveilla ja inspiroitua! :)

Inspiroivaa loppuviikkoa! Ja mukavaa, että mukaan on taas tullut muutama uusi lukija, tervetuloa valkamaan!


Nyt unille,

14.10.2013

Pyykkilauta meets Granit meets Iittala

Pidän periaatteessa modernista sisustuksesta, mutta silti huomaan usein sydämeni lyövän yhden ylimääräisen lyönnin vanhojen, elämää nähneiden esineiden edessä. Varsinkin, jos kyse on oman perheen tai suvun vanhoista esineistä. Silloin niihin liittyy myös muistoja ja tunnearvoa.

Ehkä se on myös se paljon puhuttu rouheus, joka vanhoissa esineissä puhuttaa. Hieman kulunut pinta ei välttämättä olekaan merkki esineen elinkaaren lopusta, vaan historiallisuuden ja kerroksellisuuden ilmentymä, joka tuo sopivasti annosteltuna sisustukseen kivaa särmää.

Raijasin kesän lopulla mökiltä mukaan yhden tällaisen aarteen - nimittäin mummin vanhan pyykkilaudan. Halusin testata, miltä se näyttäisi meidän  mustalla ja harmaalla ryyditetyssä valkoisessa kylpyhuoneessa.



Istutin pesulaudan pyykkikoneen päälle yhdessä Granitin mustan säilytyspussukan ja Iittalan kirkkaan Kivi-tuikkukupin kanssa. Pussukassa säilytän hiustenkuivaajaa ja suoristusrautaa, tuikkua puolestaan tulee polteltua silloin tällöin saunomisen yhteydessä. Ja pyykkilauta taas... noh, sillä ei ole mitään muuta virkaa kuin vain olla kivannäköinen. ;)

En tiedä vielä, tuleeko pyykkilauta asumaan meillä lopullisesti vai pääseekö se takaisin mökille, josta se on lähtöisinkin. Mutta olkoon nyt ainakin hetken aikaa kaupunkilaispyykkilauta.

Pidättekö te vanhoista esineistä?


Se on taas maanantai...

11.10.2013

I see yellow

Onko tämä syksy ollut jotenkin erityisen kaunis vai olenko vain osannut katsoa sitä eri silmin? Ruskan värit ovat hehkuneet niin loistavina, että olen vähän väliä vain huokaillut tätä kauneutta.

Töistä kotiin tullessa reitti vie pitkin kujaa, jonka ylle kaartuvat vaahterat kaikessa keltaisuudessaan. Puut ovat myös varistaneet keltaisia timanttejaan tielle, ja hetken aikaa tuntuu siltä kuin kävelisi pitkin keltaista satumetsän holvikujaa. Olen monena päivänä hieman hidastanut kävelytahtia tässä kohtaa ja imenyt syksyn kauneutta sieluuni.

Tänään lopulta päätin myös tuoda hieman ruskan hehkua kotiimme. Käsilaukku yhdellä olalla keikkuen ja kauppakassia toisessa kädessä raahaten poimin vaahteranlehtiä kujanpientareelta mukaan. I see yellow!





Laitoin vaahteranlehtiä mökiltä löytyneeseen mustavalkoiseen maljakkoon, jonka toin talvisäilöön kotiin. Maljakko on Arabian tuotantoa, mummin peruja - ja ihana.

Toivottavasti tästä upeasta väriloistosta saadaan vielä nauttia hetken aikaa. Ja hei, se olisi taas viikonloppu. Mahtavaa. Nauttikaa elosta!

Keltaisin ajatuksin,

10.10.2013

Kesän antimet

Selasin läpi kesän valokuvia, ja voi että mitä kaikkea sieltä löytyikään. Aurinkoa, valoa ja lämpöä. Reissuja, mökkeilyä ja lomailua. Punaviiniä ja aurinkolaseja. Ja myös kuvat näistä herkuista.

Onneksi pakastin on täynnä mustikoita ja muita marjoja. Niin se kesä antaa meille voimaa läpi syksyn ja talven. Paitsi auringonsäteiden jättämänä muistona iholla, myös luonnon antimina.





Näistä suloisista kulhoista olen kertonut blogissa aiemminkin. Olen vakuuttunut, että kaikki maistuu vielä paremmalta, kun se on tarjoiltu kauniista astioista!

Kohti viikonloppua,

8.10.2013

Saana ja Olli tulivat kotiin

Tunnettehan jo Saana ja Ollin? Itse törmäsin tämän turkulaisen muotoilijaparin hamppukankaasta valmistettuihin tuotteisiin ensimmäisen kerran muistaakseni jossakin blogissa, ja siitä se ajatus sitten lähti - meille myös näitä kauniita kuoseja!

Syyskuussa Habitare-messuilta sitten lopulta hankin pari ihanuutta. Maailman synty -malliston tyynyliinan hankin makuuhuonetta silmällä pitäen. Satuin kuitenkin mallailemaan tyynyä myös olohuoneen pinnatuolille, joka on toiminut sisustuskirjojen tasona.

Mummin vanha, sittemmin mustaksi maalaamani pinnatuoli ja Maailman synty -tyyny näyttävät yhdessä niin mukavilta, että nyt en enää tiedä mihin tyyny lopulta päätyy. Ehkä joudun hankkimaan vielä toisen? ;)

Lisäksi keittiöön hankin Maailman synty -kuosisen säilytyspussin. Sinne sujahtavat mukavasti hedelmät, leivät tai vaikkapa servietit.








Myös esimerkiksi Yö metsässä- ja uusin Villi Pohjola -mallisto ovat todella kauniita. Saana ja Ollin tuotannossa puhuttelevat estetiikan lisäksi myös kotimainen kädenjälki sekä tuotteiden ekologisuus ja kestävyys. Ja täytyypä todeta vielä sekin, että sain Saanalta ja Ollilta Habitare-messuilla todella mukavaa ja kiireenkin keskelläkin henkilökohtaista palvelua.

Tämähän meni nyt jo ihan ylenpalttisen hehkutuksen puolelle, ja tämä ei siis ole maksettu mainos. Mutta hei; kauniit tuotteet, kestävä tuotantotapa ja symppikset tyypit tuotteiden takana - kyllä silloin pitää vähän hehkuttaa kun syytä on!

Tykkäättekö te? Löytyykö teiltä Saana ja Ollia?


Sisustusfiiliksissä,

6.10.2013

Sushi for two

Heippa hei! Taas on yksi viikonloppu takana päin, ja kiireentäyteinen arkiviikko edessä. Viikonloppujen kanssa on vähän sama juttu kuin lomilla - aluksi se tuntuu niin pitkältä ja ihanalta, ja arki häämöttää jossain kaukana. Ja äkkiä huomaakin, että aika hurahti ja vapaa on ohi.

Viikonloppuun kuului ulkoilua, kauniin ruskan ihastelua ja neljä koneellista pyykkiä. Hyvin tavallista ja hyvin mukavaa. :) Ihanaa olla joskus vain kotona ilman ihmeempiä suunnitelmia!

Ja toki hyvään viikonloppuun kuuluu hyvä ruoka. Tällä kertaa hyvä ruoka oli yhtä kuin sushi. Se on paitsi äärettömän hyvää, myös todella visuaalista ruokaa - ainakin omasta mielestäni.

Pidemmittä puheitta - dinner is served, sushi for two!








Namnam, kyllä maistui. Seuraavaksi kohti arkea ja arkiruokia. Oikein mukavaa uuden viikon alkua kaikille lukijoille!


Herkkuterkuin,

4.10.2013

Se aika vuodesta

Nyt on todellakin se aika vuodesta. Illat pimenevät koko ajan vain aikaisemmin, ja hämärä tiukentaa otettaan. On käytävä lempeää puolustustaistelua. Ja sehän me tehdään kynttilöiden avulla, eikö vaan? Kynttilöitä, tuikkuja, tuoksukynttilöitä! You name it.




Iittalan kivituikut eri väreissä ovat ikisuosikkeja. Lisäksi korkkasin Askosta löytämäni tuoksukynttilän, jonka aromina on "Fresh Grapefruit". Tuoksun lisäksi myös ulkokuori miellyttää - metallipurkki keltaisella/sinapinruskealla kuviolla.

Tuo väri on muuten kummallisella tavalla alkanut nyt syksyn tullen kummitella mielessä. Tekisi mieli hankkia samassa sävyssä kaulahuivi ja vaikkapa koristetyynyjä - niitä kumpiakaan ei kai voi koskaan olla liikaa? ;)

Kynttilän ja tuikkujen alustana toimii Timo Sarpanevan Iittalalle suunnittelema teräsvati, jonka olemme miehen kanssa saaneet joskus joululahjaksi. Tämä Sarpaneva Steel -teräslautanen on klassikko vuodelta 1971. Juuri tässä näkee designin voiman ja luonteen - hyvä design on ajatonta!





Lisäksi tulia piti sytytellä tietysti parvekkeelle, jonne kynttilöiden valo luo mukavan pesämäisen tunnelman. Pitkäkaulainen kisukin tykkää kun ei joudu viettämään perjantai-iltaansa pimeydessä.

Joko teillä loimuaa kotona kynttilät? Suositteko tuoksuja, tuikkuja vai kaikkia mahdollisia?

Ihanaista viikonloppua kaikille!

Perjantaifiiliksissä,