19.8.2013

Käsittämättömän hyvä olo

Uljas, voimakas, kaunis. Lempeä, lämmin, ihana. Omanarvontuntoinen. Voimakastahtoinen, kiltti. Rakas.

Nämä adjektiivit tulevat mieleen, kun intuitiivisesti kuvailen yhtä luomakunnan kauneimmista luontokappaleista (se toinen on kissa).

Aikuisiällä olen hurahtanut uudestaan, vakavasti. Lapsena vuorasin huoneeni seinät niiden kuvilla - varhaisia sisustuskokeiluja siis. :) Teini-iässä hurahdus jäi, tilalle tuli muuta - mutta rakkaus säilyi.

Kunnes päätin, että nyt on taas aika. Kerran viikossa. Tunnin jälkeen olen höyryävän kuuma ja ajan kotiin endorfiinipöllyssä. Käsittämättömän hyvä olo. Olo, joka syntyy yhteydestä ja yhteistyöstä ison eläimen kanssa.

Lapsena se oli vain kivaa ja hauskaa. Nykyäänkin se on kivaa ja hauskaa, mutta myös uskomattoman terapeuttista, rentouttavaa, kaikesta muusta irrottavaa.

Välillä vähän pelottaakin, rikotaan omia rajoja, uskalletaan enemmän, osataan enemmän. Opitaan, yhdessä eläimen kanssa.

Toivon, että tämä lumous ei häviä koskaan.






Kaikki kuvat Pinterest.

Onko siellä muita hevostyttöjä, vastikään tai uudelleen hurahtaneita?

Ihahaa,

8 kommenttia:

  1. Hevoset ovat kauniita ja uljaita - kaukaa katsottuna, minä taas enemmänkin varon niitä... Mutta läheltä löytyy hevoshullusisko ja -työkaveri, joten ymmärrän Sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevonen on kunnioitusta herättävä eläin, ja niin pitääkin olla. Toisaalta hevosellehan ei pitäisi näyttää pelkoaan, se vain hermostuttaa hevosta. Mutta joka tapauksessa kauniita ja ihania ovat!

      Poista
  2. Lapsena hengailin talleilla ja ratsastin kerran viikossa, mutta minulla se taisi olla enemmän kaveriporukan mukana oloa, kuin hurahtamista hevosiin ;). Taisin vähän pelätä niitä heppoja...:o. Aika lyhyeksi jäi siis se harrastus, mutta onpahan kokeiltu;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti se on monelle tytölle nuorena myös sitä, että tallilla on se oma porukka ja ystäväpiiri. Itse olen löytänyt tästä kyllä ihan mahtavan harrastuksen näin aikuisiälläkin. :)

      Poista
  3. Vietin koko nuoruusiän talleilla parikymppiseksi asti. Olin välillä töissäkin ravitallilla ja reissasin ympäri Eurooppaa hoidokkini kanssa kilpamatkoilla.

    Vähän aikuisempana palasin ratsastustunneille pariksi vuodeksi, mutta lopusta jäi vähän paha maku suuhun. Isolla helsinkiläistallilla opettaja keskittyi pariin suosikkiinsa ja muut saivat olla aikalailla oman onnensa nojassa. Tuntui, että kalliille tunneille ei oikein saanut vastinetta. Lisäksi korvaavia (etukäteen maksettuja) tunteja oli todella vaikea saada, kun muutaman kerran kaudessa jouduin työmatkojen takia jäämään pois vakkaritunnilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan on kunnon hevosmenneisyys siis! Harmi, että aikuisiän kokemukset ovat olleet huonompia.

      Itselleni on varsinkin nyt aikuisiällä sattunut vastaan hyviä talleja. Tuntuu nimenomaan siltä, että opetus on henkilökohtaista, vaikka missään pienryhmässä en ratsastakaan. Ja kun ratsastus on sen verran lompakkoa verottava harrastus, niin tietysti rahoille haluaa saada vastinetta.

      Poista
  4. Vanha heppatyttö täällä myös! Mä ratsastin lapsesta teini-ikään saakka (ja oli mulla kaverin kanssa kaksi heppaakin puoliksi). Sitten mulle puhkesi niin ärtsy allergia, että en ole voinut juurikaan hengailla heppojen lähellä. Sääli. Mä tykkään hevosista ihan hirveästi! Ja mikä repivintä; muutettuamme nykyiseen kotiimme, täällä olisi tilaa vaikka kuinka monelle hepalle. En ole kuitenkaan muille eläimille (onneksi) niin allerginen, joten elättelen toiveita omasta pienestä lammaskatraasta. :)

    Pidähän hauskaa hienon harrastuksen parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löytyy muitakin heppatyttöjä! Mutta voi miten ikävää tuo allergia, tosi harmillista. Toivottavasti lammaskatrashaaveesi toteutuu! On ne kaikki karvaiset kaverit vaan niin ihania.

      Ja kiitos, nautin kyllä täysin siemauksin nyt kun olen taas uudestaan löytänyt heppojen pariin. :)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät käynnistäsi pienen puumerkin. Kiitos kaunis kommentistasi!